perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kinttupotilaitten kuulumisia

Molemmilla menee onneksi varsin hyvin. Maaliskuussa käytiin molempien kanssa tarkistuksessa, myös Tinka vaihtoi asiakkuutensa Kouvolaan, kun ei ollut järkeä ajella Espooseen vaan siksi, että siellä oli Tinkan leikannut lääkäri. Joten varasin molemmille ajat Esalle.

Verna sai hyvää palautetta, joskaan eihän se kävely silloin vielä ihan kunnossa ollut, mutta arkielämä sujui jo hyvin. Pehmeällä alustalla kävely selkeästi parempaa, sen huomasi jo eläinlääkärissäkin käytävän mattojen kohdalla. Ei juurikaan vastetta enää käsittelyyn, pieni "piip" jalkaa taivutettaessa. Toistaiseksi ei siis tarvetta tähystykselle. Jatkamme siis normaalia elämää, kivun sallimissa rajoissa liikkumista. Verna on päässytkin jo tokotreenien makuun ja siskon opeilla tehty myös rallytokoa. Ja onhan tuo tyttö ihan liekeissä aina kun hommiin pääsee, kun tammikuusta asti ollut käytännössä levossa. Jalka ei juurikaan tunnu rasittuvan edes pitkien lenkkien jälkeen, joten olen toiveikas, että Vernan kohdalla ongelmat olivat tässä.

Tinka lähti mukaan Esan vastaanotolle, kun edelleen kevensi leikattua jalkaa ravissa. Olisi mielellään laukannut, ravannut, leikkinyt ja temmeltänyt, joten kipeä se ei tuntunut olevan, mutta ravissa näki kuinka se ontui jalkaa. Olin yhteydessä Tinkan leikanneeseen lääkäriin ja hän toki myös epäili ensin jalassa olevaa levyä, että onko siinä kaikki ok tai haittaako se esimerkiksi ranteen ojennusta/koukistusta. Jalka oli kuitenkin niin hyvin luutunut jo tammikuun lopussa, ettei ontuminen oikein voinut johtua murtuman hitaasta paranemisestakaan enää. Tinka pääsi taivuteltavaksi pöydälle.. Mikä ei ollutkaan ihan helppo homma, Tinkahan pelkää eläinlääkäreitä ja tiesi tasan tarkkaan, mitä tuleman piti. Huuto alkoi siis jo heti pöydällä. Jalkaa taivuteltaessa ei ensin juuri mitään reaktiota.. Kunnes koira päästi kunnon raikuvan huudon - siis kipupiste löytyi. Samoilta seuduilta kuin Vernallakin, joten oli jo pieni epäilys, että onko sama vamma kun Vernalla.

Röntgenissä paljastui kuitenkin totuus. Jalka levyineen oli hyvässä kondiksessa eikä levy haittaa ranteen liikettä. Vika oli ylempänä: molemmissa olkanivelissä todettiin nivelrikkomuutoksia, leikatussa jalassa selkeämmät. Ontuminen johtui kai siis näistä. Nyt kuukautta myöhemmin uskallan ehkä jo vähän huokaista.. Tinka sai mukaansa kipulääkekuurin, Cartrophen-pistokset sekä pakkolevon ja vaikuttaa siltä, että hoito tepsi. Tällähetkellä Tinka ei onnu enää ravissa ja saadaankin palata normaaliin elämään pikku hiljaa.

Siispä.. So far so good - kaikki toistaiseksi hyvin ja aurinko alkaa paistamaan risukasaan. Kunnes kohta sataa taas.. :D

1 kommentti:

  1. Teille pitää ostaa sateenvarjo, niin iso ettei kellään!!!

    VastaaPoista